Blogit

Ylä-Savon ammattiopiston blogikirjoitukset

Ylä-Savon ammattiopisto julkaisee tällä sivulla blogikirjoituksia, joissa käsitellään ajankohtaisia aiheita. Tällä sivulla julkaistaan myös linkkejä sekä Ylä-Savon ammattiopiston opiskelijoiden että henkilökunnan kirjoittamiin blogeihin.

Opiskelijoiden aiempia blogeja löydät blogiarkistosta!

Opiskelijoiden blogit

  • Anu Lempinen opiskelee hevostenhoitajaksi Ylä-Savon ammattiopistossa Hingunniemessä. Anu valmistuu keväällä 2018, mutta sitä ennen suorittaa työssäoppimisjakson Ruotsissa, Stall Timo Nurmoksella.Tammikuun lopulla tehtiin suomalaista ravihistoriaa, kun huippuravivalmentaja Timo Nurmos voitti, toisena suomalaisvalmentajan, yhden maailman kovimmista ravikilpailuista Ranskan Prix d'Amerique 2018:n Readly Express -hevosella. Klikkaa alla olevan blogin vihreää otsikkolinkkiä niin pääset kommentoimaan kirjoitusta!
  • Tallin arkea

    15.2.2018 18:000

    Toinen viikko alkoi loskakelissä. Maanantaina saavuin tallille tavalliseen tapaan hevosten ajoa varten ja se pitikin minut kiireisenä pitkälle iltapäivään. Olin mukana jokaisessa ryhmässä, joten saatuani purettua ja pestyä edellisen hevosen, sainkin jo suunnistaa kohti seuraavaa. Iltapäivällä pääsin kuoriutumaan kuraisista sadevaatteistani, karistelin hiekat korvistani ja suuntasin talleille kysymään tarvitsisiko joku apua hevosten fiksauksessa, rehuastioiden täytössä, heinien haussa tai muussa puuhassa. Olen pikkuhiljaa päässyt mukaan tallin päivittäiseen ja viikoittaiseen rytmiin, joten tässä postauksessa yritän avata niitä hiukan lukijoillenikin.

    Työviikko alkaa maanantaina ja päättyy lauantaihin. Maanantait ja perjantait ovat tavallisesti kiireisimpiä päiviä, koska silloin hiitataan suurin osa tilan hevosista. Keskiviikot ja lauantait puolestaan ovat puolikkaita päiviä, jolloin työpäivä loppuu jo kahdeltatoista – niillä, jotka eivät ole lähdössä raveihin tallin kotiradalle Solvallaan. Raveissa käydään lähestulkoon joka viikko keskiviikkoisin ja lauantaisin, ja Solvallasta kotiudutaan tavallisesti puolen yön puolin ja toisin. Tiuhaa kilpailua helpottaa tallin oma tallirakennus Solvallan raviradan varikkoalueella. Sunnuntaisin vietetään vapaapäivää.

    IMG_20180208_094748.jpg   IMG_20180208_094541.jpg
    Tarhoja ja oikealla kävelytyskone. Suomalaisen tallin ulkokarsinat.

    Kuten jo aiemassa postauksessani olen maininnut, yksi työntekijöistä käy jakamassa hevosille väkirehut aamuisin kello viiteen mennessä. Tämän jälkeen passihoitajat saapuvat töihin, kukin sen mukaan paljonko he kokevat tarvitsevansa aikaa omien passihevostensa tarhaukseen ja karsinoiden siivoukseen. Kuivikkeena käytetään purupellettiä, joka kastellaan ennen karsinaan laittamista, jotta pelletit aukeavat. Aamutallin jälkeen ryhdytään ajamaan hevosia, noin kello 7.30-8.30 välisenä aikana, jota jatketaan niin pitkään kuin liikutettavia piisaa. Koska tarhoja on käytössä vain rajallinen määrä, työntekijät käyvät ajoryhmien välissä vaihtelemassa ulkoilevia hevosia. Kukin hevonen tarhaa päivittäin keskimäärin 2-3 tuntia päivässä joko yksin tai sopivan tarhakaverin kanssa. Puolenpäivän aikoihin passihoitajat huolehtivat hevosilleen väkirehulounaat. Heinää hevoset saavat pääsääntöisesti aamuin illoin, joskin sitä tuntuu olevan jatkuvasti tarjolla. Ainakaan tähän mennessä en nimittäin ole törmännyt sellaiseen karsinaan, jossa ei ajelehtisi edes jonkin verran heinää. Osassa karsinoista on juoma-automaatit ja osassa kaltereihin kiinnitettävät vesisoikot, jotka puhdistetaan päivittäin.

    IMG_20180211_131105.jpg   IMG_20180211_131239.jpg
    Ruotsalainen talli valmiina yöpuulle. Ruotsalaisen tallin ulkokarsinat.

    Hevosten ajamisesta vapauduttuaan, työntekijät siirtyvät ”fiksaamaan” omia passihevosiaan. Fiksauksella tarkoitetaan hevosen perusteellista harjausta, jouhien selvittämistä ja jalkojen hoitoa esimerkiksi linimentein ja lämpökäärein. Samalla puhdistetaan ja hoidetaan myös mahdolliset lyöntijäljet tai muut haavat sekä tarkistetaan hokit ja vaihdetaan kuluneet uusiin. Kuivatus- tai ulkoloimet, riippuen luonnollisesti siitä onko hevonen tulossa ajosta vai tarhasta, vaihdetaan talliloimiin, sillä kaikki hevoset viettävät yönsä loimitettuna. Yhtä ainoaa kellonaikaa tälle työvaiheelle ei ole. Mikäli työntekijällä on paljon ajettavia, saattaa fiksauksen aloitus venähtää myöhälle iltapäivään. Vastapainona on päiviä, jolloin oma nimi löytyy ajolistasta vain muutaman hevosen kohdalta. Työpäivät päättyvät iltaruokien jakoon, jotka saa jakaa aikaisintaan kello 15.30. Aamuruuat laitetaan valmiiksi sankoihin karsinoiden eteen. 

  • "Kyllä sä vielä opit lukemaan tota ajolistaa."

    11.2.2018 16:001

    Ensimmäinen työviikko takana ja tallin arki alkaa pikkuhiljaa hahmottua. Koska passihoitajat huolehtivat hoidokkiensa tarhauksesta ja karsinoiden siivouksesta aamuisin, olen tällä viikolla saapunut tallille ”vasta” hevosten ajoa varten. Ensi viikolla ainakin yksi työntekijöistä jää lomalle, joten saa nähdä päädynkö minäkin talikon varteen. Hevosten liikutus pyritään sijoittamaan valoisan aikaan, mikä tarkoittaa tähän aikaan vuodesta, että tallin ovista paukataan pihalle kello 7.30.

    Pientä suomalaista meinasi hirvittää, kun jo heti ensimmäisenä päivänä nimeni rustattiin kilometrin mittaiseen ajolistaan. Suunnistusohjeet saatuani lähdin etsimään hevostani, jonka löysinkin valmiiksi valjastettuna. Kävi ilmi, että valjastaminen kuuluu passihoitajien tehtäviin. Seuraavaksi metsästettiin kärryjä. Kaikilla työntekijöillä on omat kärryt, joita säilytetään oman tallin läheisyydessä. Mikäli ajolistaan merkattu ajokki sattuu asumaan tilan toisella puolella tyystin eri tallilla, valjastetaan hevonen kotitallissaan ja kuskin tulee ilmestyä paikalle kärrit mukanaan.

    IMG_20180207_092921.jpg   IMG_20180211_130443_1.jpg
    Lähtövalmiina uudesta tallista. Pesupaikat.

    Lähdettyämme liikkeelle laskeskelin, että samassa letkassa meitä hölkkäili yhteensä 11 valjakkoa. Alkulämmittelynä sukelsimme metsän keskellä kiemurtelevalle, noin 3 kilometrin mittaiselle reitille, jonka kiersimme kahteen kertaan. Lämmittelykierrosten jälkeen käännyimme metsälenkkiä halkovaan ”Mäkeen”. Mäki on nimensä mukaisesti loivaan ylämäkeen viettävä hyvällä pohjalla varustettu pätkä, joka on tarkoitettu intervalliharjoitteluun. Kävellessämme alamäkeen muodostimme parijonon ja saavuimme radan päähän niin kovin ahtaan tuntuiselle kääntöpaikalle, josta ampaisimme viiden ja kuuden hevosen ryhmissä hiittausvauhtia ylämäkeen. Se sama rata, joka vielä kävellessä oli vaikuttanut suhteellisen leveältä, tuntuikin äkisti melko kapealta kiitäessäni viereisen valjakon ja ammottavan ojan välissä, kaksi valjakkoa rinnakkain edessäni ja kaksi rinnakkain takanani. Ylhäällä meitä odotti toinen kääntöpaikka ja alamäki köpöteltiin palauttelevassa hölkässä. Muutaman onnistuneen vedon jälkeen klaustrofobianikin alkoi helpottaa.

    Ajon jälkeen kuskin tehtäväksi jää hevosen purkaminen, peseminen ja loimittaminen. Mahdollisesta jalkojen kylmäyksestä huolehtivat ja päättävät passihoitajat, kylmäystekniikkana käytetään kylmäysletkuja. Suomessa olin tottunut limittäiseen lähtemiseen: sillä välin, kun yksi ryhmä on ajossa, valjastetaan jo seuraavia. Täällä hevosia ajetaan niin isoina ryhminä kerrallaan, ettei tallille yksinkertaisesti jää riittävästi väkeä seuraavana lähtevien hevosten valjastusta varten puhumattakaan ajosta tulevien hevosten hoitamisesta. Sen vuoksi yksi ryhmä valjastetaan, ajetaan ja puretaan aina kerrallaan, jonka jälkeen siirrytään vasta seuraavaan. Ainakin teoriassa. 

  • Pääsin perille!

    7.2.2018 15:300

    Maanantaiaamuna aloitin matkani kohti Ruotsia minijääkaapin kokoisen matkalaukkuni ja vähintään samankokoisen selkäreppuni kera. Puuduttavan junamatkan turruttamana päätin kävellä vajaan kahden kilometrin matkan Helsingin rautatieasemalta Katajanokan terminaaliin. Puhkuin intoa noin puoleen matkaan saakka, jonka jälkeen puhkuin silkkaa epätoivoa. Pääsin kuitenkin ajoissa perille. Seuraavat kaksi tuntia istuin matkalaukkuni päällä ja odotin pääsyä laivaan.

     IMG_20180205_173019.jpg
    Lähtö Helsingistä.

    Tiistaiaamuna olin perillä Tukholmassa. Raili tuli hakemaan minut terminaalista. En ole tiedostanut olevani näin tynnyrissä kasvanut, mutta pakko myöntää, että ylipäänsä Tukholman läpi ajelu kohti Stjärnhovin pientä kylää tuntui hienolta. Maisemat eivät todellisuudessa varmaan juurikaan eronneet Suomesta, mutta minä tunsin itseni suureksikin maailmanmatkaajaksi. Pysähdyimme matkalla ruokakauppaan ja vaikka kuinka yritin suhteuttaa kruunuja euroiksi, kaikki näytti liian kalliilta. Myöhemmin tarkistin kuitista maksaneeni kilosta makaronia hiukan vajaan euron ja puolesta kilosta jauhelihaa 2,5 euroa.

    Tallilla minut kierrätettiin tilan ympäri ja esiteltiin noin miljoonalle ihmiselle, joiden nimistä muistan kaksi. Porukkaa oli lähdössä raveihin, joten kaikilla oli luonnollisesti kädet täynnä hommia. Sain selville, että tallirakennuksia tilalla on neljä ja karsinapaikkoja yhteensä reilut 90. Havaitsin ainakin kahden tallin takana avonaisia ulkokarsinoita enkä tiedä sisältyvätkö ne laskuihin. Mummonmökki, jonka tulen jakamaan ruotsalaisen työntekijän kanssa, sijaitsee noin 500 metrin päässä tallipihasta ajoreitin varrella.

    IMG_20180208_140443.jpg    IMG_20180206_150215.jpg
    Suomalaisten talli. Asuintaloni.

    Keskiviikkona tein ensimmäisen työpäiväni. Yritin tiistaina kysellä suuntaa antavaa aikataulua tyypilliseen päivärytmiin, mutta sain vain ympäripyöreitä vastauksia. Tänään ymmärsin miksi. Yksi työntekijä ruokkii kaikki tilan hevoset aikaisin aamulla, jonka jälkeen vastuu hevosten hoidosta, tarhauksesta karsinoiden siivoukseen, siirtyy passihoitajille. Tiukkaa aikataulua ei varsinaisesti ole, mutta monelle tuottaa mielenrauhaa, että karsinat saadaan siivottua ennen ajoon lähtöä, toiset tykkäävät siivota karsinat kahdesti päivässä. Jokaisella työntekijällä on oma käytävän pätkänsä ja tietty määrä tarhoja käytettävissään passihevosilleen. Päivän pikkuhiljaa valjetessa piipahdetaan porukalla aamupalalle, laaditaan ajolistat, mikäli niitä ei edellisenä päivänä ole jo laadittu ja ryhdytään liikuttamaan hevosia. 

    Näin ensimmäisen päivän jälkeen kaikki tuntuu olevan vielä aavistuksen hakusessa, mutta ehkä ensi viikolla olen jo viisaampi. 

  • Työssäoppiminen Ruotsissa

    3.2.2018 18:000

    IMG_20180203_173831.png

    About me

    I’m Anu Lempinen, a 22 year old girl from Northern Savonia, Finland. The first 20 years of my life I’ve spent in this tiny town called Lapinlahti. Currently I’m living in a slightly bigger town called Iisalmi with my partner and our dog.

    I’m studying horse care and management to become a groom at Ylä-Savo Vocational College, Hingunniemi. Hopefully I’ll be celebrating my graduation at spring 2018 but before that I have my last on-the-job learning to do. This time I’m heading to Stall Timo Nurmos, Sweden. 

    My background on the industry is pretty much based on riding schools. As a kid I used to take riding lessons and spend my summers on riding camps. Sometimes life got over the way and caused pauses on the hobby but somehow, I always found myself back at the stable. I guess I’ve always dreamed about working with horses, but I didn’t have the guts to apply for Hingunniemi. But I’m glad I did. Now I feel like I’ve found my place to be. 

    Olen Anu Lempinen, 22 vuotias naisen alku Pohjois-Savosta. Elämäni ensimmäiset 20 vuotta olen viettänyt Lapinlahden pikkuruisella kylällä. Nykyään asun avopuolisoni ja koirani kanssa pienessä Iisalmen kaupungissa. 

    Opiskelen hevostenhoitajaksi Ylä-Savon ammattiopistossa Hingunniemessä. Valmistumiseni häämöttää keväällä 2018, mutta sitä ennen minun täytyy vielä suorittaa viimeinen työssäoppimisjaksoni. Tällä kertaa suuntaan Ruotsiin, Stall Timo Nurmokselle.

    Hevostaustaltani olen ratsastuskoulun tuntiratsastaja. Olen ollut kiinnostunut hevosista jo pienestä pitäen, ja vaikka välillä harrastukseen venyikin pidempi tauko, aina lopulta olen löytänyt itseni jälleen kerran hevosten parista. Vasta aikuisiällä rohkenin hakea alan kouluun ja nyt minusta tuntuu, että olen löytänyt paikkani.

  • About our school

    2.2.2018 19:000

    Ylä-Savo Vocational College offers several types of education and training possibilities such as upper secondary education, adult education and apprenticeship training. Hingunniemi is one of YSAO’s units which is focused on horse care and management. From the vocational upper secondary qualifications that Hingunniemi has to offer, you can graduate as a groom or a riding instructor.

    Hingunniemi is located on a beautiful place about 6km from central Kiuruvesi. We have two different stables for riding horses and trotters, and an open shed for foals. Altogether we have room for 78 horses. We also have a guest stable for students’ horses.  At the school area there can also be found a riding arena, indoor riding arena, two different kind of tracks for trotters and a brand new shoeing hall.

    More information about our school and education possibilities you can find here.

    IMG_20180122_145109.jpg  IMG_20180122_144556.jpg  IMG_20170804_124753.jpg

    Ylä-Savon ammattiopisto tarjoaa eri tyyppisiä koulutusmahdollisuuksia kuten esimerkiksi perustutkinto- ja aikuisopiskelu sekä oppisopimuskoulutusta. Hingunniemi on yksi YSAO:n toimipisteistä, joka on keskittynyt hevostalousalaan. Perustutkintoina Hingunniemessä voi opiskella hevostenhoitajaksi ja ratsastuksenohjaajaksi.

    Hingunniemi sijaitsee kauniilla paikalla noin 6km päässä Kiuruveden keskustasta. Tilan ratsutalli, ravitalli ja pihatto tarjoavat paikat yhteensä 78 hevoselle. Oppilaiden hevosten väliaikaista majoitusta varten on myös vierastalli. Koulun alueelta löytyy lisäksi ratsastuskenttä, maneesi, hiittisuora ja upouusi kengityshalli.

    Lisää tietoa Ylä-Savon ammattiopiston koulutusmahdollisuuksista löydät YSAO:n nettisivuilta.

  • Finland

    1.2.2018 17:140

    finland.jpg

    Finland is a small Nordic country between Sweden and Russia. Our president is Sauli Niinistö and Juha Sipilä is our prime minister. Our capital city is Helsinki which also has the highest population density. Total population is 5,5 million and most of the population lives in southern and central parts of Finland. Our official languages are Finnish and Swedish.

    Finland is known for its beautiful nature. Two-thirds of the total area (338 424km2) is covered in forests and Finland is often described as “the land of a thousand lakes”. The highest point of Finland (1324m above sea level) is located at Halti on the border between Finland and Norway.

    In Finland we have four seasons. Summers are stereotypically short and rainy apart from couple of heat waves. On the contrary winters are long, dark and cold. The winter solstice is the shortest day of the year when the sun doesn’t rise at all above the Arctic circle. In Finland the Arctic circle passes through Rovaniemi. Longest day of the year is the summer solstice when the sun doesn’t set at all. Other nature related experiences are for example northern lights which can be seen best in Lapland and the beautiful process of leaves turning various shades of yellow and red at fall.

    A typical Finnish person is humble, honest and quiet. On the outside we may seem even a bit harsh but that’s just because we simply don’t do small talk. And I think that’s not entirely a bad thing: when a Finn says something, they truly mean it. After you really get to know a Finn, you will be rewarded a trustworthy and helpful friend.

    IMG_20170718_141251.jpg   20161104_163159.jpg

    IMG_20170924_130503.jpg

     

    Suomi on Euroopan unioniin kuuluva pieni pohjoismaa Ruotsin ja Venäjän välissä. Maatamme johtaa presidentti Sauli Niinistö ja pääministerinä toimii Juha Sipilä. Pääkaupunkimme on Helsinki, joka on samalla asukasluvultaan maan tiheimmin asuttu kaupunki. Väkiluvultaan Suomessa asuu 5,5 miljoonaa ihmistä, joista suurin osa on keskittynyt maan etelä- ja keskiosiin. Maamme viralliset kielet ovat suomi ja ruotsi.

    Suomi tunnetaan kauniista luonnostaan. Kaksi kolmasosaa maan pinta-alasta (338 424km2) on metsien peitossa ja Suomea luonnehditaan tuhansien järvien maaksi. Suomen korkein kohta, noin 1324m merenpinnasta, sijaitsee Haltilla, joka on Skandeihin kuuluva tunturi Suomen ja Norjan rajalla.

    Suomessa on neljä vuodenaikaa. Kesät ovat stereotyyppisesti lyhyitä ja sateisia muutamia helleaaltoja lukuun ottamatta. Talvet puolestaan ovat pitkiä, pimeitä ja kylmiä. Talvipäivän seisaus on vuoden lyhin päivä, jolloin aurinko ei nouse lainkaan pohjoisen napapiirin pohjoispuolella. Suomessa napapiiri sijoittuu Rovaniemen korkeudelle. Vuoden pisin päivä puolestaan on kesäpäivänseisaus jolloin aurinko ei laske lainkaan napapiirin pohjoispuolella. Suomen luontoon liittyviä nähtävyyksiä ovat muun muassa syksyn ruskat ja talven revontulet, joita esiintyy eniten Lapissa.

    Tyypillinen suomalainen on nöyrä, rehellinen ja hiljainen. Ulospäin saatamme vaikuttaa jopa hieman juroilta, mutta se johtuu vain siitä, ettemme yksinkertaisesti osaa small talkia. Eikä se ole pelkästään huono asia: kun suomalainen sanoo jotakin, hän myös tarkoittaa sitä. Sinnikkään tutustumisen seurauksena suomalaisesta saa luotettavan ja avuliaan ystävän. 

  • Ruotsi

    31.1.2018 17:320

    sweden__rel96.jpg

    Ruotsi on 450 295 neliökilometrin pinta-alaltaan ja 10 miljoonan asukkaansa voimin suurin Pohjoismaa Norjan ja Suomen välissä. Vaikka Ruotsi on Suomen tavoin Euroopan unionin jäsen, se on säilyttänyt oman valuuttansa, kruunun. Ruotsi on perustuslaillinen, parlamentaarinen monarkia, jonka kuninkaana toimii Kaarle XVI Kustaa. Nykypäivänä suurin poliittinen valta on kuitenkin pääministerillä, joka on Stefan Löfven. Maan pääkaupunki ja samalla suurin kaupunki on Tukholma. Asukkaista reilut kaksi miljoonaa asuu Tukholman alueella, sen sijaan maan pohjoisosa on varsin harvaan asuttua.

    Siinä missä metsät peittävät Suomesta kaksikolmasosan, Ruotsin pinta-alasta yli puolet on metsien peitossa. Ilmasto on varsin samanlainen Suomeen verrattuna, kesät ovat lyhyitä ja lämpimiä, talvet puolestaan pitkiä ja kylmiä. Poikkeuksen tähän tekee kuitenkin Göteborgin seudun länsirannikko, missä sulana pysyvä meri pitää talvet yleensä leutoina.

    Ruotsin nähtävyyksiä on esimerkiksi Tukholman vanhakaupunki. Gamla Stan, jonka ympärille kaupunki alkoi pikkuhiljaa vuosisatoja sitten rakentua, on Tukholman vanhin kaupunginosa. Vanhassakaupungissa sijaitsevat muun muassa Kuninkaanlinna, Ruotsin valtiopäivätalo, lukuisia kirkkoja sekä useita merkittäviä museoita kuten esimerkiksi Livruskammaren (Varuskamari) ja Nobelin museo. Djurgårdenilla Tukholman eteläosassa sijaitseva Skansen on eläintarha ja ulkoilmamuseo. Skanssenin perustajan Arthur Hazeliuksen mukaan paikan on tarkoitus esitellä Ruotsin luontoa ja elämää eri ajanjaksoilta. Djurgårdenilla sijaitsee myös Ruotsin vanhin huvipuisto, Grönä Lund sekä Vasa-museo.

Ylä-Savon ammattiopiston opiskelijoiden blogit, joita on kirjoitettu esim. työssäoppimispaikoissa ulkomailla.

  •  

Ylä-Savon ammattiopiston henkilökunnan blogeja

Päivitetty: 15.2.2018 markkinointi@ysao.fi